Ihmiset ovat koettaneet selittää tuota aikaa merivirroilla, tuulien muutoksilla, merenpinnan vaihteluilla… Tuhansia tieteellisiä kirjoja on kirjoitettu ja tuhansia jätetty kirjoittamatta. Itse asiassa, jokainen niistä on väärässä.
Tuhansia ja taas tuhansia vuosia sitten Talvi suuttui Kesälle. Ensin se oli vain vihaista kyräilyä, Vuosien lehdossa asujat katselivat hermostuneena kahden hallitsijan vihaa ja jäähenget välttelivät kukkaiskeijuja. Sitten viha ja eripura laajenivat, maat, jotka Kesä ja Talvi olivat jakaneet keskenään joutuivat arvovallan taistelukentiksi.
Kun kaksi alkuhenkeä kiistelee, on liikkeellä paljon raakaa magiaa. Tästä magiasta syntyi ensimmäinen välivuodenaika, Syksy. Vähitellen maat viilenivät, puut alkoivat menettää lehtiään ja ilmat kylmetä, vaikka päivät saattoivatkin olla paahtavan kuumia ja lempeät sateet kastella kunnaita. Äkkiä Kesä ja Talvi huomasivat, että he eivät enää olleet ainoita, jotka jakoivat maat. Väliin oli tullut Syksy.
Kesä vetäytyi omaan kolkkaansa Vuosien lehdossa ja Talvi lähti vihaisena pohjoiseen, suurille vuorille aivan meren laidalle. Syksy piti hallussaan maata, mutta sen voima ei riittänyt pitämään Talven keräämiä lumisateita ja jäämassoja poissa. Alkoi pitkä kylmä talvi, jonka aikana yksi mantereista peittyi jäähän ja lumeen, ja suuret olennot syntyivät. Muualle maailmaan saapui vain Syksy ja Kesä, ja koko maailma oli epätasapainossa.
Kukkaiskeijut, jotka palvelivat Kesää kutsuivat salaa ruhtinaaltaan Talvea palvelevat jäähenget erääseen Vuosien lehdon soppeen. Paikalle kutsuttiin vielä Syksy ja tämän mukana syntyneet ruskahaltiat. Yhdessä nuo kolme tahoa tekivät sopimuksen puhua Kesälle ja Talvelle ja palauttaa maailma järjestykseen. Sopimus onnistui, ja Talvi päästi maan otteestaan, sovinnonteon taikuudesta syntyi nuorin vuodenajoista, Kevät, ja tämän mukana kevättäret.
Maailma palautui tasapainoon, Talven vallan jäljet sulattelivat Kevät palvelijoineen, Kevään jälkeen maan otti haltuunsa Kesä, Kesää seurasi Syksy ja sen jälkeen jälleen Talvi. Suuret olennot katosivat ja maailma palautui rauhaan. Vuosien lehdossa vallitsi jälleen rauha ja nymfit sekä satyyrit vaeltelivat aamukasteen kuullottamilla niityillä.
Kului vuosituhat ja kului toinen, kaikki vaikutti olevan rauhassa, kunnes jotain taas tapahtui. Vuodenajoista nuorimmainen ei saapunut ottamaan vuosikruunua Vuosien lehdon sydämessä kun Talvi odotti tätä. Paikalla oli vain yksi hennoista kevättäristä vääntelemässä hermostuneena käsiään ja ilmoittamassa, ettei valtiatar Kevät ottaisi tänä, eikä minään seuraavanakaan vuonna kruunua enää päähänsä. Kevät oli päättänyt lopettaa.
Kruunu jäi kuningatar Talvelle, kauhuissaan olevat vuodenaikojen palvelijat lähtivät etsimään ruhtinas Kesää ja prinssi Syksyä, kolme vuodenaikaa kokoontui Vuosien lehdon sydämeen ja kruunu Talven päässä sai lumet pysymään peittona maan yllä.
Kolme vuodenaikaa ovat koolla, jäähenget, ruskahaltiat ja kukkaiskeijut kiertelevät kokouspaikkaa, satyyrit ja nymfit kuuntelevat tarkoin mitä viestiä Lehdon puut kantavat ja kukaan ei tiedä, missä Kevät on.