Olipa kerran... Olipa kerran...

...Ja he elivät onnellisena elämänsä loppuun saakka!

Vai elivätkö?

Kerran kauan sitten kaikki sadut olivat totta. Silloin he kaikki hymyilivät yhdessä, hymyilivät ja elivät onnellisena, kunnes eräänä päivänä sivuhahmot kyllästyivät. Seitsemän kääpiötä nousi kapinaan, Kadonneet Pojat kyllästyivät ja Banksin perheen lapset päättivät kasvaa aikuisiksi, sillä satujen päähenkilöistä oli tullut ilkeitä, he olivat ylpistyneet ja pitivät muita täysinä nollina.

Syvällä Satulaaksossa on saari, jossa ennen vuoroaan odottavat hahmot viihtyivät toistensa seurassa. Nyt sinne on suljettu 20 päähenkilöä. Haltiat loivat loitsunsa, kääpiöt rakensivat muurinsa, avain on jossain, ja taikoja ei kukaan osaa purkaa.

"Jokainen löytäköön toisensa, yhdistäkää vihjeenne.
Kaikki kaksikymmentä yhdessä, voitte löytää avaimen.
Taian rikkoo kaunis teko, epäitsekkyydellä pyhitetty,
yhteistyössä pääsette pois, jos vaan niin tahdotte"

20 Kaavoihin kangistunutta hahmoa.
20 vuosisatoja huomion keskipisteenä ollutta.
20 Kaunista päähenkilöä.
20 Liian kauan yksin ollutta.

Epäitsekkyys?