Hehtareenin armeija on rauhan aikana koulutettu palkka-armeija jolla on vuosisataiset perinteet. Armeijakunnan tapardit ovat vihreitä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ja sotilailla on tapana kantaa tuota asua päällänsä myös harvoina vapaapäivinänsä. Toki kaikki eivät tapardia kanna, laivaston mm. tiedetään harrastavan jokseenkin avointa ivailua muille yksiköille tapardeista, sillä laivasto ei koskaan merellä ollessaan tapardia kanna, maissakin pelkkää hihanauhaa.
Armeijassa toimiminen on arvostettu ammatti, jonne otetaan rauhan aikana vain harvat ja valitut. Nykyisin harjoitetaan pääsykoetta, jossa mitataan armeijaan pyrkivän potentiaali päästä edes koulutukseen. Koulutus kestää kolme vuotta. Sen jälkeen sotilaan kanssa voidaan tehdä jatkosopimus johonkin joukko-osastoista.
Kaikkineen armeija ei ole rauhan aikana kovin suuri, kuitenkin riittävä turvaamaan maan puolustuksen. Suurin osa sotilasta sijoitetaan joko jalkaväkeen tai merivoimiin, pääasiallisesti riippuen siitä, mistä päin tämä on kotoisin. Sijoituspaikkana saattaa olla myös raskasratsuväki tai jopa tiedustelu. Myös eri herttuakuntien kaartit saavat aineksensa armeijasta, sopimus voidaan kolmen vuoden jälkeen suunnata myös johonkin tiettyyn herttuakuntaan itse varsinaisen armeijan sijaan. On myös mahdollista pestautua suoraan kaartiin, mutta silloin peruskoulutus on yleensä pidempiaikaista.
Armeija itsessään on jaettu pohjoiseen ja eteläiseen armeijakuntaan, joista pohjoisen komentajana toimii tällä hetkellä kenraali Gytha Sinensalmi ja eteläisen komentajana kenraali Gershon Sinensalmi. Pohjoiseen armeijakuntaan kuuluvat laivasto ja raskasratsuväki. Näiden kahden osaston alle kuuluvat myös kaikki muut pohjoisen armeijakunnan yksiköt.
Eteläinen armeijakunta pitää sisällään eteläisen jalkaväen, Kahakka yksiköt ja tiedustelun. Kahakka koostuu viidestä viidensadan ratsumiehen osastosta, siitä huolimatta se toimii lähes aina yhdessä ottaessaan osaa taisteluihin. Yksikön tarkoitus on joko häiritä vihollisen sivustoja tai tarvittaessa iskemään strategisesti tärkeisiin kohteisiin lujaa ja nopeasti.
Käytännössä sodan aikana armeija kasaa kaikki mahdolliset valtakunnasta "irtoavat" jäsenet armeijan riveihin. Sota-aikana kulloinenkin hallitsija toimii käytännössä diktaattorina, jolloin herttuoiden ja arkkiherttuoiden valta on mitätön. Samalla tämä tarkoittaa sitä, että hallitsija on myös armeijan korkein auktoriteetti. Yleensä tosin hallitsijat jättävät strategiat kenraaleilleen.
Muutoksia arvoasteikossa ei juurikaan tapahdu muutoin kuin hallitsijan henkivartiokaartin kohdalla. Kaartin komentajasta tulee kolmas kenraali ja kaarti asettuu osaksi muuta armeijaa ottaen sotilasarvonsa mukaiset paikat.
Pohjoisen armeijakunnan komentaja, kenraali jota rauhallisuus on oikea sana kuvaamaan. Nainen on edennyt asemaansa työnteon kautta ja monet pitävätkin häntä ehkä aavistuksen tiukkapipoisena.
Eteläisen armeijakunnan komentaja, kenraali ja edellisen veli. Kuten sisarensakin, antanut koko elämänsä armeijalle. Gershon on ehkä hivenen leppoisampi tapaus kuin sisarensa, mutta työasioihin liittyen yhtä suoraselkäinen.
Voisi sanoa että jokainen ruhtinaskunnan kansalainen tunnistaa nimen, Arthon on edesmenneen ruhtinaan serkku ja pitkäaikainen Pohjoisen Laivaston Komentaja. Komentajakapteeni omistaa Hoviherttuan arvon, vaikkei herttuakuntaa hallinnoikaan ja on yksi arvovaltaisimmista ihmisistä ruhtinaskunnassa. Vaikka miestä kuunnellaan silloin harvoin kun tällä on jotain huomautettavaa, hän itse vähän välittää politiikasta ja ikuisesta valtataistelusta. Arthon viettää kaiken mahdollisen aikansa merellä ja se onkin miehen elämän rakkaus.
RaskaanRatsuväen komentaja, Ritarikapteeni on ehkä näkyvin henkilö armeijasta niin kansalle kuin aatelistollekin, jo pelkästään siitä syystä että osasto on sijoitettu Navelnaan ja onhan se ulospäin muutenkin näyttävin kiiltävissä haarniskoissaan sotaratsujen päällä. Teague tuntuukin tuntevan kaikki tuntemisen arvoiset henkilöt ja päinvastoin, mies on itsekin arvostetusta suvusta ja se näkyy myös tämän olemuksesta.
Nikolos Männynkorpi on Arthoksen veljenpoika ja toisin kuin setänsä mies nähdään usein pääkaupungissa hovin juhlissa, joskin sodan aikana tämän näkyminen on ollut vähäisempää.
Tämä luutnantti on enemmänkin armeijan sisällä tunnettu tiukkana kouluttaja ja pelottomana sotilaana. Moni Tyrinin käynyt jaksaa muistella Orlan rangaistuksia ja ehkäpä jopa nauraa niille jälkeenpäin.
Ruhtinattaren henkivartiokaartin komentaja, eversti sekä Emratin että Naryan herttuakuntien herttua. Mies on omistautunut työlleen ja nyt ruhtinattaren käskiessä muun kaartinsa (jonka kaikki jäsenet perinteitä kunnioittaen ovat herttuoita) hoitamaan omia herttuakuntiaan ei Emer ole hallitsijan viereltä väistynyt. Ei ota osaa politiikkaan koskaan.
Everstit poistuvan kovin harvoin pääesikunnasta ja suurin osa onkin enemmän tai vähemmän tuntemattomia armeijan ulkopuolisille.