Pieni paikka kaukana jossain,
muutaman naapurin rajaama saareke.
Ei maailmaa muuta tunneta siellä,
huolet omat riittävät heille.
Valtio kooltaan kuin meidän konsanaan,
hallitsee yksin Ukkosenmaat.
Jaettu osiin seitsemään,
vielä nekin pienempiin.
Kansa elää merestä maasta,
koskaan ei varmaa ole huomisen leipä.
Mut onnellinen on jokainen heistä,
ja ylpeä jo perus luonteeltaan.
On takana sotia monen moisia,
maatansa hajottavia ja sen jälleen yhdistäviä.
Rauhaakin maa on kokea saanut,
enemmänkin kuin sotaa mahdollisesti.
On ruhtinatar nuori Ukkosenmaan,
apurinaan neuvonantajat viisaat ja harvat.
Suojana naisella kaarti,
jokainen sotilas koulutettu.
Hovissa paroneita, herttuoita kyllä,
juonittelevat minkä koskaan ehtivät.
Vaan maalla jokainen elämäänsä elää,
ei herrojen humputukset heitä kiinnosta.
Vaan miksi kerron teille mä tätä,
voitte itse käydä maailmaan siihen.
Eri muodoissaan voimme sen esitellä,
eri osia maasta saat kohdata.
Siis kasaa vieras tarvittava mukaasi,
voi matkamme kohti Hehtareenia alkaa.