Olennot

Anolian mytologiassa puhutaan mystisistä, kauniista ja vaarallisista olennoista, joista suurin osa on nykyisin piiloutunut viimeisiin jäljellä oleviin metsiin tai vuoristojen uumeniin paetessaan ihmisten vainoja.

Ote paladiumilaisen kansantarinoitsijan, historioitsijan ja tutkijan Meidol Fermiumin raportista uudelle kuninkaalle Xenonille vuodelta 2843 ajanlaskusta itään:

Yksisarviset, nuo maailmamme hopeaiset sulottaret, jotka laukkaavat villeinä kohti kuunkehrää ja pimeässä huutavat toisilleen kauneuden sanoja, ovat olleet meidän jo kolme vuotta. Onnistuimme vangitsemaan joitakin yksilöitä mutta ne eivät lisäänny vankeudessa. Kaikista kaunein yksisarvisistamme, valkohopeinen tamma on menettänyt hohtonsa. Yksisarviset ovat vaikeita vangita, Teidän Majesteettinne, ne ovat vaarallisia, ylpeitä, nopeita ja niillä on maagisia kykyjä. Toivoimme voivamme selvittää niiden kykyjen alkuperän ottamalla kiinni valiokappaleita mutta ne eivät edelleenkään suostu yhteistyöhön. Yksisarviset ovat nykyisin niin harvinaisia, että meidän täytyy kiittää onneamme siitä, että onnistuimme niistä kolme ottamaan kiinni.

Ihmissusista ei asutuilla alueilla ole ollut ongelmaa mutta rajaseudut tuntuvat kuhisevan niitä. Ihmissudet ovat raakalaismaisia petoja, jotka eivät jätä käyttämättä tilaisuutta päästää joku ihmispolo pois päiviltään. Ne harvat, jotka ovat hengissä selvinneet ihmissusien hyökkäyksestä kertovat näiden selässä ratsastavista kalpeista naisista, jotka ovat kylmiä kuin kuolleet ja joiden silmät hehkuvat vaarallista himokasta tulta. Lukuisista yrityksistämme huolimatta emme ole onnistuneet tappamaan ihmissusien laumoja, sillä toiminnan pitäisi tapahtua täyden kuun aikaan, jolloin muuten ihmisenkaltaiset olennot muuttuvat susiksi, verenhimoisiksi ja isoiksi, sysimustiksi susiksi.

Teidän Majesteettinne muistaa toki kirotun Tamalin, mustan elementaristin, joka saatiin hengiltä viisi vuotta sitten, vasta kun Teidän Majesteettinne korkea-arvoinen isä kutsui apuun Gitalinin, maailmamme mahtavimman elementaristin. Tamalin ilkeät työt kuitenkin jatkavat eloaan kerran kuolleiden hahmossa. Tamal onnistui herättämään ihmisiä kuolleista, olivat nämä olleet kuolleita kuinka kauan tahansa. Nyt nämä elävät kuolleet terrorisoivat maalaisseutuja, eikä elävien kuolleiden tuhoaminen ole helppoa. Ne ovat käytännössä jo kuolleita, joten ne on hakattava kappaleiksi ja haudattava palasina, ennen kuin niistä päästään eroon.

Henkiä on kaikkialla mutta onneksi ne eivät ole yleensä vaarallisia. Lähes kaikella on oma henkensä ja suojelijansa mutta me emme voi niitä nähdä, elleivät ne itse halua näyttäytyä meille. Hengillä on voimia, joista emme tiedä vielä mitään mutta ainakaan ne eivät tunnu vaikuttavan meihin, ellei henkiä ole useampaa samassa.

Hordit ovat härkämäisiä talouseläimiä, jotka ovat tärkeitä maamme ravinnonsaannille. Hordeja ei enää kuitenkaan elä Paladiumissa vaan niiden kasvatus siirrettiin Algen tasangoille noin kolme sataa vuotta sitten. Hordeja elää myös villeinä, etenkin juuri Algessa ja kokemattomalle ne voivat olla vaarallisia. Useimmiten hordit ovat kuitenkin lempeitä ja näitä hevosensukuisia kavioeläimiä käytetään useissa juhlakulkueissa ratsuina.

Lohikäärmeet lumoavat meidät majesteettisuudellaan, vaarallisuudellaan ja henkeä salpaavalla kauneudellaan. Ne ovat kuitenkin arvaamattomia petoja ja mahdottomia kesyttää. Lohikäärmeet ovat älykkäitä ja viisaita ja kykenevät halutessaan kommunikoimaan ihmisten ja muiden lajien kanssa. Lohikäärmeet elävät tuhansia vuosia mutta niitä ei silti ole nähty pariinsataan vuoteen. Ne ovat uskoakseni piiloutuneet vuoristoihin tai Tuhkasaaren vuoren kraateriin. Olen kansan parissa kuullut huhuja elementaristista, jonka kumppanina kulkisi lohikäärme nimeltä Tabil mutta tästä elementaristista ei ole tietoja missään rekisterissä, joten luultavasti kyseessä on pelkkä myytti. Teidän Majesteettinne voisi tietenkin kysyä ylikansleri Gitalinilta tästä elementaristista, sillä vanhimpana elementaristina Korkein Gitalin saattaisi tietää asiasta jotakin.

Menninkäiset ovat pieniä pörröpäisiä otuksia, jotka asuvat metsissä omissa oloissaan ja koloissaan. Menninkäisillä on kyky lamaannuttaa isojakin olentoja tietynlaisella korkealla ja kimeällä äännähdyksellä. Menninkäiset ovat hyväntahtoisia mutta uhattuina varsin pirullisia.

Keijut ovat kauniita ja pieniä, korkeintaan kahden käden korkuisia, siivekkäitä olentoja, jotka pitävät hauskaa ihmisten kustannuksella. Hovissa keijujen erittämää keijupölyä on käytetty luomaan mielihyvää, sillä keijupöly saa aikaan aistihallusinaatioita ja yletöntä itsevarmuutta. Keijut matkaavat joskus ihmisten seurueissa. Syytä tähän ei tiedetä, keijut eivät puhu ihmisten kuullen tai sitten heidän äänensä on liian erilaista ihmiskorvin kuultavaksi joten niiltä ei ole saatu vastauksia.

Pikkuväkeä on nähnyt hyvin harva ja näidenkin muistot ovat hieman sekavia. Pikkuväki on erittäin viisasta kansaa, joka asuu maailman reunalla, alla ja ympärillä, omassa ulottuvuudessaan. Pikkuväki kykenee tekemään minkä tahansa palveluksen mutta hinta, jota he palveluksistaan pyytävät on usein liian kallis ihmisen maksettavaksi.

Koulutettuja vampyyrilepakoita käytetään viestinviejinä ja metsästyksessä. Vampyyrilepakoiden etu on siinä, että ne ovat sen verran isoja, että petolinnut eivät käy niiden kimppuun. Vampyyrilepakot saattavat kuitenkin joskus hyökätä ihmistenkin kimppuun ja niiden purema voi aiheuttaa myrkytyksen. Vampyyrilepakot imevät verta, joten ne saattavat purressaan aiheuttaa verenhukkaa.

Kuuttaret ovat kauniita, kalpeita aavemaisia naishahmoja, jotka ilmestyvät metsistä aina täyden kuun aikaan. Kuuttaret ratsastavat usein ihmissusilla ja heidän silmänsä hehkuvat verenpunaisina tapon jälkeen. Kuuttarilla on taikoja, jotka kahlitsevat ihmisen täysin. Usein kuuttaret eivät kuitenkaan tapa kahlitsemaansa ihmisä vaan jättävät nämä metsän armoille ja nauttivat näiden hitaasta ja tuskallisesta riutumisesta.

Sumuisat ovat aina siellä, missä on sumua tai usvaa. Sumuisat ovat vaarattomia pilvenhattaran näköisiä olentoja, jotka välttävät tapaamisia ihmisten kanssa. Parhaiten sumuisia näkee kuutamoisena yönä kun on plajon sumua.

Tuholaiseläimiin kuuluvat kolukkaat eivät varsinaisesti ole vaarallisia muta haitallisia kuitenkin. Kolukkaat ovat oravan kokoisia, rumia ja koiramaisia olentoja, joilla on pitkä nahkainen ruoskamainen häntä. Kolukkaat osaavat kiivetä puuhun ja hyppivät joskus varomattomien kulkijoiden kimppuun.

Fermiumin raportti jatkuu samaan malliin kymmeniä sivuja. Hän käy läpi jokaisen eläinlajin ja muutamia epäilyttäviä kasvejakin. Vastakruunattu kuningas Xenonkaan tuskin luki koko luetteloa itse vaan määräsi jonkun avustajistaan lukemaan sen ja etsimään sieltä pääkohdat.