Yleisesti tiedettyä, eli Uriumin kirjastosta poimittua

Taru Gitalinista (vuosilta 2367-2960)

Osan teoksesta on kirjoittanut musta elementaristi Tamal ennen mustumistaan. Miesten tiedetään olleen ystäviä. Tarinan on täydentänyt loppuun tuntemattomaksi jäänyt henkilö, joka oli todistamassa Gitalinin ja Tamalin taistelua, jossa Tamal lopulta kukistui. Omat lisäyksensä tarinaan on tehnyt myös kansantarinoitsija Memori Cribrum. Tarinassa mainitut tähdet tarkoittanevat elementaristin merkin ympärille syntyviä pallukoita.

Gitalin tunnetaan kaikkien aikojen mahtavimpana elementaristina. Hänen elementistään ei ole mitään tietoa, eikä tiedetä, miksi hän kuoli. Toisin kuin yleensä yli viidensadan vuoden ikään ehtineet elementaristit, Gitalin oli täysissä ruumiin ja sielun voimissa ja kohosi voimissaan kenen tahansa elementaristin yläpuolelle. Otsassaan Gitalinilla oli hopeanharmaa viiden tähden ympäröimä merkki. Vain yksi ainoa elementaristi on saavuttanut viisi tähteä, muut ovat riistäneet oman henkensä neljän jälkeen. Herää kysymys siitä, olisiko elementaristin mahdollista saavuttaa vielä enemmän tähtiä, jos hän jaksaisi sinnitellä hengissä, vai onko viisi ehdoton maksimi?

Gitalin syntyi vuonna 2129 ja lähti 24-vuotiaana matkustamaan ympäri Anoliaa. Ensimmäisenä ihmisenä sitten vuoden 2031 hän pääsi Senjan rajojen sisäpuolelle ja tapasi oreadit. Hän kolusi Vanhan metsän ja selvisi hengissä merenneitojen hyökkäyksistä Kaarin ja Miron rajalla. Gitalin matkusti pohjoiseen, Algeen ja Taijoon ja palasi hengissä ja tervejärkisenä niiden metsistä.

Palatessaan ihmisten ilmoille kiertelyiltään Gitalin vaati päästä kuninkaan puheille. Hän sanoi, että jotain oli tehtävä, ettei koko Anolia suistuisi kaaokseen. Hänelle naurettiin ja kuninkaan vartijat ajoivat hänet pois palatsin lähettyviltä. Gitalinista ei vähään aikaan kuulunut mitään, hänen kerrotaan kierrelleen herttuakunnissa, tutkineen asioita, kyselleen ja olleen erittäin kiinnostunut noihin aikoihin ensimmäistä kertaa ihmisten ilmoille tulevista nomedisaattueista. Eräänä päivänä hän lähti yhden tällaisen saattueen mukaan.

Gitalinista ei kuultu vuosiin mitään. Hänen ajateltiin kuolleen ja hänet unohdettiin. Kymmenen vuoden kuluttua Gitalin kuitenkin palasi. Hän oli nomedien parissa oppinut työstämään metalleja ja onnistui pian keräämään itselleen pienen omaisuuden taidoillaan. Gitalin osti rahoillaan laivan ja pestasi miehistön.

Viisissäkymmenissään oleva Gitalin purjehti Länsisaarille, jonne ihminen ei ollut uskaltautunut yli tuhanteen vuoteen siellä mellastavien petojen takia. Laivan lokikirjan mukaan Gitalin nousi maihin tuhkasaarelle ja palasi kolme päivää myöhemmin hohtava hopeinen merkintä otsassaan.

Gitalin purjehti miehistönsä kanssa Pohjoissaarelle ja takaisin ja palasi Uriumiin. Hän pyysi päästä kuninkaan puheille uudestaan. Tällä kertaa hänet otettiin vastaan, olihan hänellä elementaristin merkki otsassaan. Kuningas kuunteli Gitalinin puheita mutta ei ottanut tätä täysin vakavasti. Vaikka Gitalin oli elementaristi, hän oli vielä varsin kokematon, eikä hopeista merkkiä ympäröinyt yksikään tähti. Hopeinen merkki oli kuitenkin jotain, mitä kuningas ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt, yksikään peruselementti ei liittynyt hopeiseen. Minäkään en tiedä Gitalinin elementtiä, en edes näin pitkän ajan jälkeen. Olen tuntenut Gitalinin nyt melkein kolmesataa vuotta, enkä edelleenkään tiedä hänen elementtiään.

Gitalinin vahentuessa muodostui hänen otsaansa hopeisia tähtiä kuvion ympärille ja Paladiumin kuninkaat alkoivat pelätä ja kunnioittaa häntä. Gitalin pystyi tekoihin, joita tavalliset elementaristi eivät korkeammasta iästään huolimatta kyenneet tekemään. Gitalinin muistetuimpiin urotekoihin lukeutuu Uriumin pelastaminen lohikäärmeeltä.

Eräänä tavallisena kesäpäivänä vuonna 2735 ajanlaskusta itään Uriumin väki suoritti arkiaskareitaan tietämättä heitä uhkaavasta vaarasta. Gitalin sen sijaan seisoi talonsa pihalla hyvin huolestuneen näköisenä. Hän oli kutsunut minut luokseen käymään, koska halusi keskustella jostain tärkeästä. Vaikka yritin tiedustella häneltä kyseisestä tärkeästä asiasta, hän seisoi vaiti, selin minuun ja tuijotti taivasta. Äkkiä taivaan leikkasi suuri tumma varjo. Uriumin väki katseli pelokkaana taivaalle. Jossain itki lapsi. Varjo kulki taas Uriumin yli, tällä kertaa suurempana. Äkkiä, välähdyksenomaisesti näin näyn ja tiesin heti, että Gitalin oli nähnyt saman koko ajan. Näyssäni suuri valkoinen lohikäärme lensi yli meren, kohti Uriumia ja kierteli sen yläpuolella. Havahduin takaisin tolpilleni ja huomasin sekasorron yltyneen. Ihmiset juoksivat eri suuntiin yrittäessään päästä pois laskeutuvan pedon tieltä. Gitalin tuijotti lohikäärmettä silmää räpäyttämättä ja juuri kun lohikäärme laskeutui Uriumin keskustorille, meistä vain kivenheiton päähän, Gitalin lähti jouksemaan kohti lohikäärmettä. Lohikäärme karjahteli, ja sen sieraimista tuprahteli harmaita savukiehkuroita. Lohikäärme katseli ahnaasti pakoon juoksevia ihmisiä ja oli juuri lähdössä näiden perään, kun se äkkäsi edessään seisovan Gitalinin. Gitalin kohotti kätensä ja alkoi lausua loitsua minulle tuntemattomalla kielellä. Lohikäärme tuijotti Gitalinia kuin hypnotisoituna ja Gitalinin lähtiessä kävelemään kohti kaupungin portteja lohikäärme seurasi säyseästi perässä. Seurasin tapahtumaa suu auki ja luulen, että silloin vasta tajusin, että Gitalinin voimat ylittivät kaikkien muiden elementaristien voimat. Gitalinin voimat riittivät jopa lohikäärmeen hallitsemiseen. Lohikäärmeen, johon ei puolivillainen magia tehoa mitenkään. Gitalin johdatti lohikäärmeen ulos kaupungista, kauas, niin kauas, etten enää nähnyt häntä muurinharjalta.

Gitalin palasi vasta illalla, kasvoillaan tyytyväinen ilme. "Se on tapahtunut," hän sanoi, eikä suostunut selittämään yhtään tarkemmin.

Tässä kohden tarinaa on alkuperäisessä pergamentissa katkos, jolle ei tiedetä syytä. Tarina jatkuu kuitenkin erilaisella käsialalla:

Gitalin eli rauhassa, mielellään omissa oloissaan mutta oli silti ystävällinen kaikille tapaamilleen. Hän ei mielellään käyttänyt voimiaan olentojen läheisyydessä, vaan halusi mieluummin olla kuin yksi heistä. Gitalinin viimeisin suuri voimanponnistus oli Tamalin kukistaminen. Mustunut Tamal sai loppujen lopuksi otsaansa viisi tähteä ja oli näin samalla tasolla Gitalinin kanssa. Tamal oli saanut haltuunsa voimia, joilla hän kykeni herättämään kuolleita takaisin eläviksi. Tamalin voimat eivät kuitenkaan riittäneet siihen, että hän olisi voinut herättää kuolleet samanlaisiksi kuin nämä olivat ennen kuolemaansa, vaan Tamalin herättämistä tuli eläviä kuolleita, vailla omaa tahtoa vaeltavia onnettomia olentoja. Gitalin raivostui Tamalille tämän jatkaessa kuolleistaherättämistään senkin jälkeen kun oli havainnut, ettei kyennyt herättämään kuolleita täysin.

Täysikuun loisteessa Gitalin ja Tamal kohtasivat Paladiumin kukkuloilla. He asettuivat korkeimman kumpareen päälle vastatusten ja katsoivat toisiaan silmiin. Gitalin, ruskeahiuksinen ja -silmäinen lempeännäköinen mies verhoutuneena hopeanvalkoiseen, kuun väriin, otsassaan samanvärinen merkki viiden tähden ympäröimänä, oli Tamalia melkein päätä lyhyempi mutta ei värähtänytkään yönmustaan hopeapäärmein koristeltuun kaapuun pukeutunutta punahiuksista parrakasta miestä, jonka otsan musta merkintä ja viisi tähteä tuntuivat imevän kaiken niihin osuvan valon. Miehet tuijottivat toisiaan pitkään ja tuntuivat käyvän äänetöntä keskustelua tai mielten mittelöä.

Pitkän ajan kuluttua Tamal kohotti kätensä ja hetkessä hänen paikallaan seisoi musta yksisarvinen. Gitalin huokaisi ja kohotti hänkin kätensä. Hänen paikalleen ilmestyi lohikäärme. Yksisarvinen osoitti sarvensa kohti lohikäärmeen sydäntä ja ponnisti kaikin voimin. Lohikääme väisti hyökkäyksen yllättävän ketterästi ja heilautti piikkistä häntäänsä kohti yksisarvista. Yksisarvinen väisti hyökkäyksen ja hyökkäsi taas. Lähes äänetön taistelu jatkui, kunnes kuu oli painunut jo melkein taivaanrannan taa. Gitalin muuttui takaisin ihmishahmoonsa. Hengästyneenä hän vilkaisi taivaalle. Yksisarvinen laukkasi häntä päin mutta Gitalin kohotti kätensä ja Tamal palasi ihmishahmoonsa. Molemmat vaikuttivat lopen uupuneilta. Gitalin katsoi Tamalia vakavana, äänetön keskustelu oli taas käynnissä. Viimein Tamal laski päänsä.

"Anteeksi," hän sopersi. Gitalin astui hänen eteensä ja syleili häntä.
"Mene rauhassa Tamal. Sinä tiedät, että merkitset minulle enemmän kuin elämä," Gitalin kuiskasi. Tamal katsahti häneen, hymyili ja katosi.

Sen koomin ei Tamalista kuultu mitään. Gitalinista tehtiin ylikansleri ja hän hoiti virkansa kunnialla loppuun, kunnes yllättäen kuoli vuonna 2953 ajanlaskusta itään.


Elementtikivet ja orjakivet

(Tamalin kirje isälleen, ajankohta tuntematon)

Sinä sanoit, etteivät he voisi kahlita minua. Sanoit, että kivien voima ei yltäisi minun voimieni ylitse! Mutta minä tunnen niiden voiman! He ovat vahvempia kuin minä! Minun on pian pakko käyttää voimaani heitä vastaan. Isä, mitä minä teen? Tiedän, ettei sinulla koskaan voisi olla tällaista ongelmaa mutta pyydän, neuvo minua. Jos käytän voimaani heitä vastaan ja heillä sattuu olemaan orjakivi ja he ovat valmistautuneet käyttämään sitä, kahliutuvat voimani heidän käyttöönsä, minusta tulee orjakiven alamainen. En halua olla kenenkään alamainen! He käyttäisivät voimiani vääriin tarkoituksiin, he aiheuttaisivat tuhoa ja pahuutta. Minä tiedän, etten ole ollut kaikkein paras mahdollinen poika ja että olet aina pitänyt enemmän tyttärestäsi mutta pyydän isä, auta minua, jos kykenet siihen. Sinä sanoit, että minusta tulisi jotain suurta. Ja minusta tuleekin, saatpa nähdä! Saat vielä olla minusta ylpeä! Minusta tulee niin mahtava, että voitan jopa kuoleman!

On toinenkin asia, isä, tai oikeastaan sekin liittyy orjakiviin. Minun pitäisi löytää elementtikivi. Kuulin hovin pääelementaristilta, että elementaristi, joka saa oman elementtinsä elementtikiven voimistuu kahden tähden verran. Minulla on jo kolme tähteä, tarvitsisin enää kaksi ja minulla olisi viisi täynnä, sitten kukaan ei voisi enää voittaa minua, ei kukaan. Minulle ei kerrota asioita hovin ulkopuolella, joten isä, voitko kuulostella kauppiailta ja matkustajilta jos he tietäisivät jotain elementtikivistä. Tarvitsen sellaisen! Jos minulla olisi elementtikivi, voisin vastustaa heidän halujaan käyttää voimiani, voisin vastustaa orjakiveä! Ja, jos olen jo tietämättäni jonkun orjakiven vallassa, vapautuisin siitä, elementtikivi pelastaisi minut.

En ole kuullut mitään sinusta pitkään aikaan. Sinä vietät kaiken aikasi sisareni kanssa. Haluat, että hän pysyy poissa maailman vaaroista. Toivot, ettei hänestä tule samanlainen kuin minusta. Tiedätkö sen tunteen kun on nuori ja täynnä voimaa? Isä, sinä olet lukenut liian monta kirjaa, et tiedä, millaista on elää. Et ole tiennyt enää sen jälkeen kun äiti kuoli. Mutta isä! Minä sanoin, että voitan kuoleman ja niin minä teenkin! Kun olen voittanut sen, voin tuoda äidin takaisin. Sitähän sinäkin haluat, etkö haluakin? Minulla on voimia, joista sinä olet vain lukenut, voimia, joista kerroit minulle kun olin pieni. Sanoit, että ne ovat vain tarinoita. Ne eivät ole! Todistan sen sinulle!

Tamal


Elementarismi

(Gitalinin tekstiä viitisenkymmentä vuotta ennen kuolemaansa)

Me emme itse päätä tulla elementaristiksi, elementarismi valitsee meidät, samoin kuin elementtimmekin valitsee meidät. Emme voi itse päättää, minkä voimat valjastamme palvelukseemme. Heikot elementit, tuli, vesi, ilma ja maa ovat yleisiä, niitä on helppo hallita. Toisin on niiden kanssa, jotka sisältävät enemmän voimia kuin ihmisen mieli voi käsittää. Me emme voi käsittää voimia, jotka piilevät kuun salamyhkäisyydessä, kuuttarien verenhimossa, auringon valovoimassa tai jalokivien kimalluksessa, ja siksi emme niitä yleensä voikaan hallita. Tarvitaan aivan erityislaatuinen mielenlaatu, että ylipäänsä kykenee elementarismiin. On kyettävä näkemään se, mitä muut eivät näe. On osattava kanavoida voima niin, ettei se tuhoa meitä tai kanssaeläjiämme.

Elementarismilla voimme saada suuria tekoja aikaan, jos jaksamme kehittää voimiamme yli viidensadan vuoden. Tavallisesti elementaristit uupuvat juuri viidensadan elementaristivuotensa jälkeen. Tämä johtuu siitä, että peruselementtien uusiutumisväli on noin viisisataa vuotta. Uusiutumisaika kestää noin kolmekymmentä vuotta, jonka aikana elementaristi yleensä joko menettää järkensä ja elämänhalunsa, tai syöksyy omaan kuolemaansa. Vaikka me elämme ikuisesti, emme silti ole haavoittumattomia. Meillä on kyky puolustautua miekan iskuilta mutta halutessamme voimme miekasta myös kuolla. Jos haluamme kehittää voimiamme, kohota kaikkivaltiaan tasolle, on meidän kestettävä elementin uusiutumisaika. Tämä tapahtuu parhaiten siten, että vähennämme elementarismin käyttöä neljän ja puolensadan elementarismivuoden jälkeen, ettei järkytys ole liian suuri sitten kun emme enää voikaan hetkeen käyttää voimaamme. Kahdeksankymmentä vuotta on lyhyt aika elementaristin elämässä, etenkin jos tämä jaksaa sinnitellä uusiutumisvaiheen yli.

On olemassa elementtejä, joiden uusiutumisväli on tiheämpi tai harvempi kuin peruselementtien. Kuu uusiutuu joka kuunkierrolla ja aiheuttaa täten tasaisin väliajoin heikkoutta elementaristissaan. Jotkin eläimet, kuten yksisarviset ja lohikäärmeet taas eivät uusiudu ollenkaan, ne vain elävät hyvin kauan. Elementaristeja voikin tässä suhteessa verrata hamadryadeihin. Hamadryadit pysyvät hengissä niin kauan kuin heidän puunsa pysyy hengissä. Samoin elementaristit, joiden elementtinä on joku eläin, pysyvät hengissä niin kauan kuin kyseinen eläin pysyy hengissä.

Mustista elementaristeista ei paljon tiedetä. Minäkään en ole pitkän elämäni aikana kohdannut kuin kaksi. Heitä eivät sido samat lait kuin muita elementaristeja, sillä heillä on hallussaan useamman elementin voimat. Yleensä mustat elementaristit ovat ennen olleet jonkin peruselementin elementaristeja, jolloin he saavat oman elementtinsä lisäksi muiden kolmen peruselementin voimat. Näin ollen mustilla elementaristeilla ei myöskään ole heikkouselementtiä kuten muilla elementaristeilla. Jos mustan elementaristin elementti on ollut jokin muu kuin maa, ilma, vesi tai tuli, ei hän saa haltuunsa muiden elementtien voimia mutta hän muuttaa elementtinsäkin mustaksi ja on sidoksissa kyseiseen elementtiin kunnes kuolee.

Elementarismia on pyritty oppimaan ja hallitsemaan erilaisten artifaktien kautta. Elementtikivet ja orjakivet ovat näistä yleisimpiä. Elementtikiviä muodostuu luonnollisesti. Niiden muodostuminen kestää kauan, eikä niitä muodostu kuin harvoissa paikoissa. Jos joku muu kuin elementaristi pitää hallussaan elementtikiveä, ei siitä ole hänelle mitään hyötyä. Kivi on kaunis ja läpikuultava ja sopii hyvin koristeeksi. Elementaristille elementtikivi on kuitenkin toiveiden täytymys. Elementaristi, joka saa oman elementtinsä elementtikiven haltuunsa, kykenee vastustamaan orjakivien vaikutusta. Jos elmentaristi puolestaan on jo jonkin orjakiven vallassa, elementtikivi vapautta hänet siitä. Orjakivet ovat kiviä, joilla elementaristin voimat kahlitaan kiven omistajan käyttöön. Orajakiviä valmistetaan elementtikivistä ja ne toimivat kaikkiin elementteihin. Orjakivi kahlitsee elementaristin voimat silloin kun elementaristi käyttää voimiaan sellaiseen henkilöön, joka pitää hallussaan orjakiveä ja kykenee sitä käyttämään, jos elementaristilla ei ole oman elementtinsä elementtikiveä.


Läntisten vuorten synty

(Kuningatar Hediterran kertomus jälkipolville)
2013 ajanlaskusta itään, Senja

Huhut liikkuvat. Ihmisten asuttamassa Paladiumissa kiertää tieto meidän maamme rikkauksista. Maaperämme on täynnä mineraaleja, ja rakkaat vuoremme kohoavat korkeuksiin arvolastissaan. Ihmiset ovat ahneita ja haluavat mineraalit itselleen. He aloittivat ryntäyksen hakkuineen ja lapioineen, emmekä mitenkään voineet estää heitä ilman magiaa. Yritimme ensin käyttää voimiamme heitä vastaan piilottamalla mineraalivaroja ja johtamalla heitä harhaan. Tämä ei kuitenkaan auttanut pitkään, ja useita sisariamme kuoli tekojemme takia. Kuningattaremme Hidet Hamadin päätti silloin, että ihmisten etenemiselle olisi tehtävä loppu. Hidet oli maaelementaristi, vanha ja voimakas sellainen. Hän keräsi kaikki voimansa ja nosti maankuoresta suuren maamassan, josta muodostui vuorijono, joka hautasi alleen ihmisjoukon. Vuoristo myös esti ihmisiä tunkeutumasta enää Senjan maaperälle.

Iloitsimme tietenkin tästä tapahtumasta, sillä ihmiset eivät enää pääsisi pahoinpitelemään vuoriamme. Hidet näytti myös tyytyväiseltä tekoonsa, sanoi olevansa hieman uupunut ja vetäytyi majaansa lepäämään. Yöllä minua tultiin hakemaan. Hidetillä oli asiaa. Hän ei näyttänyt ollenkaan hyvinvoivalta. Hidet sanoi, että minun pitäisi ottaa yhteyttä merenväkeen ja vesinymfeihin ja pyytää heitä suojelemaan Senjan rantoja ahneiden ihmisten laivoilta. Kysyin, miksei hän itse olisi voinut, kunhan olisi saanut levättyä. Hänhän oli sentään kuningatar ja siten meistä kaikkein vaikutusvaltaisin. Hidet vastasi, ettei voisi levätä enää koskaan, sillä hän oli tarkoituksenmukaisesti tappanut ihmisiä elementaristivoimillaan ja muuttuisi nyt mustaksi elementariksi. Tosin, ennen kuin hän muuttuisi, hän kuihtuisi olemattomiin, koska hänellä ei ollut mustaan elementarismiin tarvittavaa luonnetta. Minä istuin Hidetin majassa koko yön. Aamulla hänen ruumiinsa oli haihtunut.

Kunigatar Hediterra Hidetin