Index |
Hahmot |
Säännöt |
Off-game |
Vieraskirja
AILBHEN VALTAKUNTA JA YORIAN RIIPUS
Viisituhatta vuotta sitten syttyi kapina suuren Kuningattaren Aidanin kuoleman jälkeen, sillä hänellä ei ollut tyttäriä eikä poikia, jotka olisivat voineet ottaa vallan hänen jälkeensä ja hänen sisarensa ja veljensä olivat jo melkein siipensä pudottaneita. Ailbhen valtakunta joutui sisällissodan valtaan ja tuo vanha järjestäytynyt sotilassuvuista koostuva valtakunta jakautui kahtia.
Dwyn oli kuningatar Aidanin serkku, joka kannatti pitkälti kuolleen hallitsijan näkemyksiä ja perinteitä, ja hän kannattajineen yritti pitkään pitää valtakunnan yhtenäisenä, mutta Dwyn ei kuitenkaan ollut valmis tekemään sellaisia kompromisseja, joita Parthala kannattajineen vaati. Parthalan oli kuningatar Aidanin pikkuserkku, joka oli pidemmän aikaa yrittänyt saada vallankumouksellisia ajatuksiaan kuuluville. Karismaattisena keijuna hän kokosi helposti itselleen suuren joukon seuraajia lähinnä alempiarvoisista perheistä, joskin hänen lähimmät luotettunsa koostuivatkin sellaisista arvostetuista yhteisön jäsenistä kuin Drystanista ja Dylisistä, jotka olivat Dwynin sisaruksia.
Yorian riipus, joka oli valtakunnan yhteyden symboli, tuotiin esille, jotta sen voima voisi valaista tulevan oikeutetun hallitsijan, mutta sen sijaan, että toinen heistä olisi ylennetty, jakautui todellisuus. Riipus ei ollut kyennyt valitsemaan heistä kumpaakaan. Ailbhen valtakuntaa, joka oli ollut olemassa jo kymmeniätuhansia vuosia, tuhoutui ja sitä asuttaneet keijut joutuivat kahden uuden valtakunnan väliin, josta heidän täytyi siirtyä joko Dwynin tai Parthalan valtakuntaan, kukin tahtonsa mukaan. Perheitä hajosi, ystävät erosivat. Useat sadat keijut valitsivat mieluummin kuoleman, kuin elivät uudessa todellisuudessa, joka oli vain varjo heidän aiemmin tuntemastaan loistosta. Muutava harva valitsi halveksitun tien ja siirtyivät ihmisten todellisuuteen missä katkaisivat siipensä. Yorian riipus katosi ja sen voimat ja ulkomuoto unohtuivat, joskin legendat säilyivät.
Viidenkymmenen sukupolven jälkeen on Ailbhen valtakunta jo melkein kokonaan unohdettu.
DWYNIN VALTAKUNTA
Dwyn johti uutta valtakuntaa vahvalla kädellä ja piti huolen siitä, ettei Ailbhen valtakunnan perinteitä ja arvoja unohdettu. Vaikka kaikki vanha oli kadonnut repeämisen tapahtuessa, olivat keijujen muistot Dwynin valtakunnan rikkaus, joiden avulla luotiin kuvajaisia ja tehtiin uudestaan monia menetettyjä kulttuurisesti arvokkaita esineitä ja paikkoja. Dwynin valtakunta onkin edelleen melkein kuin kopio Ailbhen valtakunnasta, joskin sen tunnelma ja henkiset arvot on menetetty.
PARTHALAN VALTAKUNTA
Parthala oli vallanhimoinen, mutta oikeudenmukainen johtaja, joka halusi nähdä niiden epäkohtien korjaantuvan, jotka hän oli Ailbhen valtakunnassa huomannut. Todellisuuden jakautuessa pääsi Parthala johtamaan unelmiensa valtakuntaa, mutta hän sai pian huomata, että eivät kaikki hänen seuraajansa olleet valmiita luopumaan Ailbhen valtakunnan vanhoista seremonioista. Parthalan valtakunnasta kuitenkin tuli uudismielinen ja tasa-arvoisempi, kuin mitä Ailbhe oli ollut tai mitä Dwynin valtakunnasta tuli.
YORIAN KENTÄT
Tyhjä tila todellisuuksien välillä, jonne Ailbhen valtakunnan asukkaat joutuivat todellisuuden ratketessa ja josta he lähtivät valitsemaansa uuteen todellisuuteen. Syntyi legenda, jonka mukaan Yorian riipus jäi kentille odottamaan hetkeä, kun ratkennut valtakunta voitaisiin jälleen eheyttää, mutta se voisi tapahtua vasta sitten, "kun olisi vain yksi kykenevä sitä hallitsemaan" - Näin kuului ennustus.
Repeämisestä lähtien ovat kentät toimeen sotatantereina molempien puolien toivoessa ennustuksen toteutuvan heidän hyväkseen. Jo Ailbhen valtakunnan alkuajoista siinniyt soturikulttuuri kasvoi kukoistukseensa Dwynin ja Parthalan valtakuntien varustautuessa sotaan toisiaan vastaan, mutta ratkaisua tilanteeseen ei ollut vieläkään löytynyt.
Keijujen luonteeseen ja kunniaan kuuluu arvollinen sotiminen, joten on häpeällistä tulla jätetyksi pois sotajoukoista, oli syy mikä hyvänsä. Perinteisesti ne kuningashuoneen jäsenet, jotka eivät toimi valtakuntansa hyväksi ihmisten maailmasta tai ole johtavassa asemassa omassa valtakunnassaan, ovat eturintamassa johtamassa muita Yorian kentillä.
IHMISTEN VALTAKUNTA
Yorian kenttien ollessa taistelutantereina, huomasivat keijut muutaman sukupolven jälkeen käyttää ihmisten valtakuntaa hyväkseen hienostuneimmissa salaisuuttaa vaativissa tehtävissä. Jo aikaa sitten oli ymmärretty, etteivät ihmiset nähneet keijuja, joilla oli vielä siivet tallella, joten heidän joukkoonsa saattoi helposti piiloutua tarvittaessa.
Muuten ei keijujen kiinnostus ihmisten valtakuntaa kohden ole suuri, mutta nuo keijut, jotka aikoinaan valitsivat ratkeamisen hetkellä ihmisten elämän kaltaisen tulevaisuuden veivät mukanaan monia arvoesineitä Ailbhen valtakunnasta, joiden uskotaan olevan ratkaisevia tulevan yhdistymisen kannalta.
Vain ylempiarvoisten valtakunnan jäsenten on luvallista siirtyä ihmisten valtakuntaan, sillä pelätään alempiarvoisten unohtavan turhan helposti matkan todellisen tarkoituksen ja hänen mielensä syöpyvän vieraan maan vaikutuksen alaisena. Vain poikkeusluvalla on palvelijoiden mahdollista päästä isäntiensä ja emäntiensä matkassa ihmisten valtakuntaan.
KEIJUJEN ELÄMÄ JA KUOLEMA
Keijut syntyvät, kun kahdentoista kuukauden kantokuukauden jälkeen. Syntyessään heillä ei ole siipiä, mutta niiden alkutyngät ovat jo nähtävillä. Keijut kasvattavat yläsiipensä täysimittaisiksi kahdenkymmenen ensimmäisen elinvuotensa aikana, jonka jälkeen heidän koulutuksensa sotureiksi alkaa ja he kykenevät siirtymään todellisuudesta toiseen. Alasiivet aloittavat kasvun yleensä noin viidenkymmenen vuoden iässä, mikä osoittaa, että keiju on tulossa sukukypsäksi - täysimittaiset ne kuitenkin ovat vasta noin sadan vuoden ikäisillä, jolloin useimmat myös solmivat liittonsa heille luvatun puolison kanssa.
Keijut elävät keskimäärin kaksisataavuotiaiksi, mutta eivät kolmensadankaan saavuttaneet keijut harvinaisuuksia ole. Kovin usein keijut eivät kuitenkaan kuole vanhuuttaan, vaan yleisemmin kuolema kohdataan taistelukentillä, joka on se arvostetuin tapa jättää tämä maailma. Jos keiju ei kuole taistellen, vaan vanhuuttaan, menettää hän ensimmäiseksi siipensä, jonka jälkeen hän ei enää voi siirtyä todellisuuksien välillä, vaan on sidottu siihen, jossa hän siipensä menetti. Siipien menettäminen on pahinta mitä keiju voi elämässään kohdata, ja siksi useat päätyvätkin itsemurhaan ennen kuin se tapahtuu.
KEIJUJEN HIERARKIA
Jo Ailbhen valtakunnan ajoilla oli yhteiskunnalla tarkat määritykset uusien yhteisön jäsenien nimeämisesti. Vain kuninkaan ja kuningattaren lapset saattoivat saada nimen, joka alkoi A, B tai C -kirjaimella. Nimen alkukirjain kertoo arvoaseman yhteiskunnassa. Mitä myöhäisempi kirjan aakkosissa, sitä alempiarvoinen keiju on. Myös sisarusten ikä vaikuttaa nimen valintaan. Vanhempi lapsi saa aakkosissa aiemmin tulevan nimen kuin nuoremmat sisaruksensa. Kaikkien palvelijoiden nimet alkavat kirjainjärjestelmän viimeisellä nimeämiskirjaimella V. Monesti palvelijoiden siivet pidetään allemmuuden merkiksi sidottuina. Kirjaimilla Y ja X ei nimetä keijuja, sillä ne on tarkoitettu pyhien esineiden ja olemusten nimeämiseen.
Ylempiarvoiset keijut on yleensä jo muutaman vuoden ikäisenä luvattu toiselle tarpeeksi korkea-arvoiselle keijulle, mutta liitto toteutetaan yleensä vasta noin sadanvuoden iässä, sillä liiton solmimista pidetään toisarvoisena sotilasuraan verrattuna, joka on kunniakas tie sekä nais- että miespuolisille. Kuitenkin liiton solmimisen katsotaan olevan arvonanto menneille sukupolville Ailbhen muiston kunniottamista, sillä keijusukupolvien halutaan jatkuvan ja uuden valtakunnan vielä tulevan. Mikäli keiju katsoo ettei valittu puoliso ole hänelle sopiva, on hänen luvallista etsiä toinen, mutta mikäli hän ei kykene osoittamaan, että hänen päätöksensä on oikeutettu ja arvollinen, menettää hän nimensä tuoman aseman ja hänet viedään ihmisten valtakuntaan, missä hänen siipensä rangaistukseksi katkaistaan.
Keijujen taikojen tekeminen on rajoitettu yksistään suoraan alenevassa polvessa oleville kuningashuoneen jäsenille. Luvattomasta taikuudenkäytöstä rangaistaan siipien leikkaamisella.
AILBHEN VALTAKUNTA JA YORIAN RIIPUS
Viisituhatta vuotta sitten syttyi kapina suuren Kuningattaren Aidanin kuoleman jälkeen, sillä hänellä ei ollut tyttäriä eikä poikia, jotka olisivat voineet ottaa vallan hänen jälkeensä ja hänen sisarensa ja veljensä olivat jo melkein siipensä pudottaneita. Ailbhen valtakunta joutui sisällissodan valtaan ja tuo vanha järjestäytynyt sotilassuvuista koostuva valtakunta jakautui kahtia.
Dwyn oli kuningatar Aidanin serkku, joka kannatti pitkälti kuolleen hallitsijan näkemyksiä ja perinteitä, ja hän kannattajineen yritti pitkään pitää valtakunnan yhtenäisenä, mutta Dwyn ei kuitenkaan ollut valmis tekemään sellaisia kompromisseja, joita Parthala kannattajineen vaati. Parthalan oli kuningatar Aidanin pikkuserkku, joka oli pidemmän aikaa yrittänyt saada vallankumouksellisia ajatuksiaan kuuluville. Karismaattisena keijuna hän kokosi helposti itselleen suuren joukon seuraajia lähinnä alempiarvoisista perheistä, joskin hänen lähimmät luotettunsa koostuivatkin sellaisista arvostetuista yhteisön jäsenistä kuin Drystanista ja Dylisistä, jotka olivat Dwynin sisaruksia.
Yorian riipus, joka oli valtakunnan yhteyden symboli, tuotiin esille, jotta sen voima voisi valaista tulevan oikeutetun hallitsijan, mutta sen sijaan, että toinen heistä olisi ylennetty, jakautui todellisuus. Riipus ei ollut kyennyt valitsemaan heistä kumpaakaan. Ailbhen valtakuntaa, joka oli ollut olemassa jo kymmeniätuhansia vuosia, tuhoutui ja sitä asuttaneet keijut joutuivat kahden uuden valtakunnan väliin, josta heidän täytyi siirtyä joko Dwynin tai Parthalan valtakuntaan, kukin tahtonsa mukaan. Perheitä hajosi, ystävät erosivat. Useat sadat keijut valitsivat mieluummin kuoleman, kuin elivät uudessa todellisuudessa, joka oli vain varjo heidän aiemmin tuntemastaan loistosta. Muutava harva valitsi halveksitun tien ja siirtyivät ihmisten todellisuuteen missä katkaisivat siipensä. Yorian riipus katosi ja sen voimat ja ulkomuoto unohtuivat, joskin legendat säilyivät.
Viidenkymmenen sukupolven jälkeen on Ailbhen valtakunta jo melkein kokonaan unohdettu.
DWYNIN VALTAKUNTA
Dwyn johti uutta valtakuntaa vahvalla kädellä ja piti huolen siitä, ettei Ailbhen valtakunnan perinteitä ja arvoja unohdettu. Vaikka kaikki vanha oli kadonnut repeämisen tapahtuessa, olivat keijujen muistot Dwynin valtakunnan rikkaus, joiden avulla luotiin kuvajaisia ja tehtiin uudestaan monia menetettyjä kulttuurisesti arvokkaita esineitä ja paikkoja. Dwynin valtakunta onkin edelleen melkein kuin kopio Ailbhen valtakunnasta, joskin sen tunnelma ja henkiset arvot on menetetty.
PARTHALAN VALTAKUNTA
Parthala oli vallanhimoinen, mutta oikeudenmukainen johtaja, joka halusi nähdä niiden epäkohtien korjaantuvan, jotka hän oli Ailbhen valtakunnassa huomannut. Todellisuuden jakautuessa pääsi Parthala johtamaan unelmiensa valtakuntaa, mutta hän sai pian huomata, että eivät kaikki hänen seuraajansa olleet valmiita luopumaan Ailbhen valtakunnan vanhoista seremonioista. Parthalan valtakunnasta kuitenkin tuli uudismielinen ja tasa-arvoisempi, kuin mitä Ailbhe oli ollut tai mitä Dwynin valtakunnasta tuli.
YORIAN KENTÄT
Tyhjä tila todellisuuksien välillä, jonne Ailbhen valtakunnan asukkaat joutuivat todellisuuden ratketessa ja josta he lähtivät valitsemaansa uuteen todellisuuteen. Syntyi legenda, jonka mukaan Yorian riipus jäi kentille odottamaan hetkeä, kun ratkennut valtakunta voitaisiin jälleen eheyttää, mutta se voisi tapahtua vasta sitten, "kun olisi vain yksi kykenevä sitä hallitsemaan" - Näin kuului ennustus.
Repeämisestä lähtien ovat kentät toimeen sotatantereina molempien puolien toivoessa ennustuksen toteutuvan heidän hyväkseen. Jo Ailbhen valtakunnan alkuajoista siinniyt soturikulttuuri kasvoi kukoistukseensa Dwynin ja Parthalan valtakuntien varustautuessa sotaan toisiaan vastaan, mutta ratkaisua tilanteeseen ei ollut vieläkään löytynyt.
Keijujen luonteeseen ja kunniaan kuuluu arvollinen sotiminen, joten on häpeällistä tulla jätetyksi pois sotajoukoista, oli syy mikä hyvänsä. Perinteisesti ne kuningashuoneen jäsenet, jotka eivät toimi valtakuntansa hyväksi ihmisten maailmasta tai ole johtavassa asemassa omassa valtakunnassaan, ovat eturintamassa johtamassa muita Yorian kentillä.
IHMISTEN VALTAKUNTA
Yorian kenttien ollessa taistelutantereina, huomasivat keijut muutaman sukupolven jälkeen käyttää ihmisten valtakuntaa hyväkseen hienostuneimmissa salaisuuttaa vaativissa tehtävissä. Jo aikaa sitten oli ymmärretty, etteivät ihmiset nähneet keijuja, joilla oli vielä siivet tallella, joten heidän joukkoonsa saattoi helposti piiloutua tarvittaessa.
Muuten ei keijujen kiinnostus ihmisten valtakuntaa kohden ole suuri, mutta nuo keijut, jotka aikoinaan valitsivat ratkeamisen hetkellä ihmisten elämän kaltaisen tulevaisuuden veivät mukanaan monia arvoesineitä Ailbhen valtakunnasta, joiden uskotaan olevan ratkaisevia tulevan yhdistymisen kannalta.
Vain ylempiarvoisten valtakunnan jäsenten on luvallista siirtyä ihmisten valtakuntaan, sillä pelätään alempiarvoisten unohtavan turhan helposti matkan todellisen tarkoituksen ja hänen mielensä syöpyvän vieraan maan vaikutuksen alaisena. Vain poikkeusluvalla on palvelijoiden mahdollista päästä isäntiensä ja emäntiensä matkassa ihmisten valtakuntaan.
KEIJUJEN ELÄMÄ JA KUOLEMA
Keijut syntyvät, kun kahdentoista kuukauden kantokuukauden jälkeen. Syntyessään heillä ei ole siipiä, mutta niiden alkutyngät ovat jo nähtävillä. Keijut kasvattavat yläsiipensä täysimittaisiksi kahdenkymmenen ensimmäisen elinvuotensa aikana, jonka jälkeen heidän koulutuksensa sotureiksi alkaa ja he kykenevät siirtymään todellisuudesta toiseen. Alasiivet aloittavat kasvun yleensä noin viidenkymmenen vuoden iässä, mikä osoittaa, että keiju on tulossa sukukypsäksi - täysimittaiset ne kuitenkin ovat vasta noin sadan vuoden ikäisillä, jolloin useimmat myös solmivat liittonsa heille luvatun puolison kanssa.
Keijut elävät keskimäärin kaksisataavuotiaiksi, mutta eivät kolmensadankaan saavuttaneet keijut harvinaisuuksia ole. Kovin usein keijut eivät kuitenkaan kuole vanhuuttaan, vaan yleisemmin kuolema kohdataan taistelukentillä, joka on se arvostetuin tapa jättää tämä maailma. Jos keiju ei kuole taistellen, vaan vanhuuttaan, menettää hän ensimmäiseksi siipensä, jonka jälkeen hän ei enää voi siirtyä todellisuuksien välillä, vaan on sidottu siihen, jossa hän siipensä menetti. Siipien menettäminen on pahinta mitä keiju voi elämässään kohdata, ja siksi useat päätyvätkin itsemurhaan ennen kuin se tapahtuu.
KEIJUJEN HIERARKIA
Jo Ailbhen valtakunnan ajoilla oli yhteiskunnalla tarkat määritykset uusien yhteisön jäsenien nimeämisesti. Vain kuninkaan ja kuningattaren lapset saattoivat saada nimen, joka alkoi A, B tai C -kirjaimella. Nimen alkukirjain kertoo arvoaseman yhteiskunnassa. Mitä myöhäisempi kirjan aakkosissa, sitä alempiarvoinen keiju on. Myös sisarusten ikä vaikuttaa nimen valintaan. Vanhempi lapsi saa aakkosissa aiemmin tulevan nimen kuin nuoremmat sisaruksensa. Kaikkien palvelijoiden nimet alkavat kirjainjärjestelmän viimeisellä nimeämiskirjaimella V. Monesti palvelijoiden siivet pidetään allemmuuden merkiksi sidottuina. Kirjaimilla Y ja X ei nimetä keijuja, sillä ne on tarkoitettu pyhien esineiden ja olemusten nimeämiseen.
Ylempiarvoiset keijut on yleensä jo muutaman vuoden ikäisenä luvattu toiselle tarpeeksi korkea-arvoiselle keijulle, mutta liitto toteutetaan yleensä vasta noin sadanvuoden iässä, sillä liiton solmimista pidetään toisarvoisena sotilasuraan verrattuna, joka on kunniakas tie sekä nais- että miespuolisille. Kuitenkin liiton solmimisen katsotaan olevan arvonanto menneille sukupolville Ailbhen muiston kunniottamista, sillä keijusukupolvien halutaan jatkuvan ja uuden valtakunnan vielä tulevan. Mikäli keiju katsoo ettei valittu puoliso ole hänelle sopiva, on hänen luvallista etsiä toinen, mutta mikäli hän ei kykene osoittamaan, että hänen päätöksensä on oikeutettu ja arvollinen, menettää hän nimensä tuoman aseman ja hänet viedään ihmisten valtakuntaan, missä hänen siipensä rangaistukseksi katkaistaan.
Keijujen taikojen tekeminen on rajoitettu yksistään suoraan alenevassa polvessa oleville kuningashuoneen jäsenille. Luvattomasta taikuudenkäytöstä rangaistaan siipien leikkaamisella.